Itsekuri

Viime postauksessa vähän kerroinkin mitä ois seuraavaks tulossa. Eli siis lähdin ulos, vaikka mulla ei ollut yhtenäkään ajatuksena lähteä ulos kuvaamaan. Istuin tuolille ja katselin omasta ikkunasta ulos kun aurinko on matalalla ja on just siinä täydellisessä kohdassa. Sitten nousin siitä tuolilta piakkoin ja rupesin pukemaan ulkovaatteita päälle.

Menin tohon lähimetikköön, jossa varmaan monet kerrat olen ollut ja ottanut kuvia. Onneks luonto muuttuu kokoajan ja aiheita valokuvaamiseen on satoja. Mulla ei ollut edes aikaa lähteä mihinkään pidemmälle, sillä aurinko oli jo niin matalalla, että en ois kerenny takasin ennen pimeetä. On siis ihan okei olla pimeellä pihalla, mutta mulla ei ollut heijastimia ja en oikeen ilman heijastimia uskalla ulkona liikkua.

Musta tuntuu että mun itsekuri ei oikeen toimi kun puhutaan valokuvauksesta. Ja varmaan jotkut nyt miettii, että miten ihmeessä se stressaa ja miks sitten valokuvaat jos stressaat siitä. Ite en ole löytänyt tähän vastausta. Joku tässä harrastuksessa vaan stressaa, ehkä kun ei pääse säännöllisesti kuvaamaan? En tiedä.  Nykyään ei edes muutamaa päivää voi ilman kameraa olla, jotenkin haluan vaan kuluttaa kaiken aikani valokuvaamiseen ja uusien asioiden kuvaamiseen ja kokeillemiseen. Ehkä tarvitsen hoitoo 😃😃  Haluisin päästä kaikista pakkomielteistä ja jotenkin pakollisista mielenhaluista eroon.

Onko teillä samanlaisia ongelmia?

Kiitos ihanat lukijat ! ❤