Lokakuun lemppari kuvat

Vihdoin ne on ohi! Nimittäin kokeet ja vihdoin voi keskittyä näihin vapaa-ajan harrastuksiin! Mulla on ollut kokeita ja muita juttuja aika paljon, mutta silti löydän jostain välistä aikaa mun rakkaimalle harrastukselle, eli valokuvaamiselle. Mutta taas uusi jakso odottaa jo kulman takana ja uusia aineita pitää alkaa opiskelemaan ahkerasti.

Mutta nyt teitä varmaan kiinnostaa tuo lokakuun lempparit. Ensinnäkin otan niin paljon kuvia etten kerkeä julkaisemaan niitä kaikkia yhdessä kuukaudessa. Sen takia olen tätä asiaa pohtinut, miten voisin julkaista tämmöisen kuukauden lemppari kuvat postauksen. Kovan pohdinnan jälkeen totesin, että jos teen joka joka kuukaudesta, mutta niin että esim. lokakuun lempparit tulee marraskuun lopussa ja marraskuun lempparit joulukuun lopussa jne. Silloin olisin kerennyt postata kaikki kuvat blogiini siltä kuukaudelta.

Nytkin saatte viellä useamman postauksen tämän kuun kuvia, ennen kun siirryymme täydellisesti joulukuun tuotantoon. Mulla on työn alla myös pari joulukuvaus postausta eli kannattaa pysyä blogin mukana 😉

Mutta nyt mennään siihen olennaiseen, mitkä oli mun omia lemppareita lokakuussa.

Alotetaan lokakuun alusta.

Nämä kuvat ovat alku lokakuusta.  Oli tosi vaikeaa valita yhtä tai kahta, koska tykkään hirveesti lokakuusta, ihan siksi että silloin syksy on parhaimmillaan. Vettä sattuu aikalailla satamaan syksyllä ja itse rakastan aivan älyttömästi niitä hetkiä milloin aurinko tulee esiin ja valaisee kaikki vesipisarat, jotka kimaltelee kuin timantit. Harmi vaan että nämä vesitimantit ei ole ikuisia hehee. 

Ulkona tulee aikasin aika pimeää, joten jouduin ottamaan monet mun kuvat pimeellä. Mutta yleensä vain harva kuva onnistuu, ja tässä tapauksessa oon valinnut tuon vaahtera kuvan. Tykkäsin tosi paljon tuon vaahteran asennosta, tuossa kuvassa.

Kaikki värit mitä luontoon tulee lokakuussa ovat aivan mun lemppareita ja niitä tykkään ihan älyttömästi kuvailla. Jotenkin tuo koira kuva onnistui niin hyvin, että se oli aivan selvästi laitettava näihin lemppari kuviin!

Kuvat on otettu aika keskellä lokakuuta

Äskön tuossa edellisessä kohdassa kerroin, että syksyllä sataa aika paljon vettä ja oikeestaan se on syy että melkein kaikki mun kuvat on otettu vesisateella tai pilvisellä säällä. Mutta aina mulla tulee joku onnistunut kuva vaikka ilmat ei ole ykköset.

Ehdottomasti rakastan tuossa ensimmäisessä kuvassa tuota sadetta joka näkyy kuvassa. Kirjoitin äskön kuinka pidän syksyn väreistä ja oikeestaan näissä molemmissa luonnon värit oli syynä miksi näistä sitten niin paljon tykkäsin.

 

Sit oli ehdottomasti suosikkeja nämä lokakuun puoli välissä otetut kuvat kanssa. Jennin kanssa mentiin vaan kuvaillee, ilman minkäänlaista inspiraatiota ja tykkäsin oikeestaan näistä jokaisesta kuvasta, mutta kuvista valikoitui sitten nämä.

Taas kerran suurena bokeh fanina mun lempi kuvat on aika bokehlicious ja voin sanoa että rakastin näiden väriä ja taustaa. Ja varsinkin kun se aurinko tuona päivänä paistoi, joka antaa kuvalle aivan erilaisen tunnelman, mitä synkkä ja sateinen päivä antaa. 

Näitä kuvia ette varmaan ikinä ole täällä blogissa nähnyt. Nää kuvat on otettu lokakuun lopussa ja sillon oli aika sateista ja synkkää, joka näkyy näissä kuvissa.  Mutta silti rakastin näitä kuvia niiden värejen takia. Mulle värit on yleensä kuvissa yks tärkeimmistä asioista ja sen takia huomion sitä aika paljon. 

Mää niin halusin tehdä tämmöisen postauksen. En tiedä onko niin yleistä että valokuvaaja tekee tämän tyylisiä postauksia.  Mun mielestä on ihan mielettömän hyvä että katselee kuukausien tuloksia ja aina sieltä muutama helmi löytyy. Huomasin myös että kun näitä kuvia katselee uudestaan jälkeen päin, alkaa pitämään joistakin kuvista mistä ei editoinnin jälkeen ole ihan hirveästi pitänyt.

Kyselyn tulokset on tullu selville ja kiitos kaikille ihanille äänestäjille! Ja eniten ääniä sai luontokuvat ja kakkoseks tuli vinkkipostaus ja kolmanneks muotokuva postaus. Näitä kaikkia on kyllä tulossa! Ja lupaan että luontokuva postauksia tulee tulevaisuudessa aika paljon.

Ajattelin laittaa uuden kyselyn tänään, joten kannattaa käydä äänestämässä :)!

Ootteko itse ajatelleet mitkä on teidän kuukauden parhaimpia kuvia ?

Miten käyttää eri kristalleja luontokuvauksessa?

Puhun aina erilaisista kristalleista, ja miksi niitä käytän voi olla jollekkin vähän kyseenalaista. Tässä postauksessa saat selville että, mistä ihmeen kristalleista ja timanttikoruista puhun valokuvauksen yhteydessä.

Lasin sisällä oleva kukkanen ei haittaa lasin käyttöä.

Kun kristalli on objektiivin edessä

Kun lasi ei ole objektiivin edessä.

Olet varmaan joskus nähnyt kyseisen lasi koristeen kivikaupassa. Kyllä, sellainen se onkin ja voin sanoa että tehoaa tosi hyvin. Kuvat on otettu todella pilvisenä päivänä, ja samalla siinä taisi sataa vettä. Kuviin on tehty aivan samat editoinnit kopioinut toisen kuvan editoinnit ja laittanut ne toiseen.  Itse ainakin tykkää todella paljon tästä heijastuksesta. Kuvasta ei tiedä onko se otettu aurinkoisena vai pilvisenä päivänä.

Mulla on saman tyylisiä kristalleja kaksi ja löysin ne tosi halpaan hintaan kirpputorilta Mun äiti osti ne koristeeksi, mutta mullehan ne lopulta sitten päätyi. Oikeestaan käytän näitä aika vähän, sillä yleensä otan matkaani vain tuon prisman. Olen huomannut etten ole saanut prismalla tämän tyylistä ominaisuutta, joten tämä lasi kappale lähtee mukaan aina pilvisinä päivinä.

Prisma on kolmion muotoinen ja tämä esinen voi olla tuttu fysiikan tunneilta !

Prismalla voi luoda kauniita kauniita sateenkaari kuvioita ja saada kuvaan luomoavan tunnelman.

Prisma tekee nätin heijastuksen ihan mihin kohtaan kuvaa. Tässä kuvassa heijastuksen halusin alas.

Prisman ehdottomana fanian, voin sanoa että jokaisella pitäisi olla tämmöinen prisma. Prisma on halpa tapa luoda jotain luovaa ja ns. lumottua kuvaan. Mun sisko osti tän 10 eurolla mulle wishistä. Yleensä otan prisman mukaan joka kerta mukaan kun lähden kuvaamaan. Ihan vaan toivon kanssa että sille tulee käyttöä.

Suosittelen käyttöä aurinkoisena päivänä, sillä esim nuo sateenkaarikuviot on paljon helpompi saada kun on kirkas valo heijastamassa eri värit siihen objektiiviin. Ja tosiaan kannattaa ottaa mukaan joka reissulla, varsinkin tähän aikaan vuodesta, sillä ikinä ei tiedä milloin se aurinko sieltä pilvien välistä pilkistää

Heijastukset saa todella kivasti, esim. tuossa kuvassa oleva heijastus näyttää samalta kuin vedessä oleva heijastus. Ja saman tyylinen heijastus sopii moniin macro kuviin. Ilman tuota heijastusta, tuo macro kuva näyttäisi mielestäni aika tylsältä ilman tuota heijastumista, ja kuvaan tulee täytettä heijastuksen avulla.

Ehkä varmaan oudoin näistä on tämä koru, jota käytän valokuvaamisessa. Ja jos tulette ihmettelemään postauksissa, että mistä ihmeen korusta puhun, niin se on tämä.
Tällä korulla saa sateenkaaren värejä ja heijastuksia kuvaan. Mutta kuviot eivät ole viivamaisia vaan enneminkin heijastuksia. Joskus voi myös saada kauniita bokeh palloja, noista korun timanteista. Mun postauksessa pöytäkukat teho käyttöön, näkyy aika hyvin mihin tämä koru pystyy.

Kun tämmöisiä timantti koruja käytät valokuvauksessa, kannattaa huomioida ettei tämä tekniikka toimi ollenkaan jos ei ole auringon valoa ulkona sisällä onnistuu jos esim. huoneen valot ovat päällä. Salamalla yrittäessä kuviin tulee vain isoja bokeh palloja, jotka peittävät koko kuvan. Joten tätä korua ei kannata ottaa mukaan valokuvaus käyttöön, jos ulkona on kovinkin pilvistä.



Toivottavasti tästä postauksesta oli jotakin hyötyä! Ja halusin vaan näyttää että näitä kristalleja voi käyttää muuhunkin kuin potretti käyttöön. Yleensä monet potretti valokuvaajat käyttävät esimerkiksi tuota prismaa valokuvaamiseen.

Oletko itse käyttänyt joitakin laseja/kristalleja valokuvaamisessa?

Kiitos blogin katseluista !

IG: ellanaleh
Facebook: ellanakuvat
Twitter: ellanakuvat

Kaupungin valoissa

Muo teki mieli yhtenä päivänä ihan kamalasti mennä kuvaamaan pimeellä kaupunkiin. Otin sitten kameran mukaan ja pyysin Riina mukaan vähän seuraksi toijalan keskustan yöhön. Kuvaaminen ei ole mitään helppoa, sillä ilman kolmijalkaa tai minkäänlaista jalustaa, kameran vakaasti pitäminen on aikamoinen taitolaji. Yleensä jotakin tukea löytyy jostakin, mutta tällä kertaa lähin seinä johon olisi voinut ottaa tukea, löytyi monen metrin päästä. Mutta silti sain jotenkin kyykyssä vakaasti otettua pari kuvaa.

Kuvaamisen löytäminenkin on aikamoinen homma, kun yrittää pimeässä laahustaa kameran kanssa. Sillon kun löytää kuvattavaa, tarkennusta ei todellakaan voi tehdä etsimen kautta vaan live tilaan pitää turvautua ja käsi rupeaa tärisemään viellä entistä enemmän. Vinkkinä: Jos sulla on kääntyvä näyttö kamerassa, käytä sitä! Se on oikeestaan aina mun pelastuksena joka paikassa. Ilman sitä en tulis varmaan toimeen missään tilanteissa.

Löysin kuitenkin jotain kuvattavaa, ja rakastan ottaa kuvia katuvalojen kauneudesta. Sain aika kivoja bokeh kuvia öhmm olen bokehaddikti. Kuvat piti ottaa aika isolla ISO arvolla ja isolla aukolla. Säädin valoisuutta mahdollisemman alas ja samalla valoitusaika nopeutui aika hyvin. Mulla on kroppi kennon kamera, joten pimeessä otetut kuvat eivät ole maailman pehmeimpiä tai parhaimpia. Mutta silti pidän todella paljon lopputuloksesta.

Sitten kun pääsin editoimaan kuvia, halusin niistä vähän pinkihtävän ja lilahtavan sävyisiä. Yritin nostaa valosuuttaa jälikäsittelyissä, mutta luovutin ja jätin kuvat vähän tummemman puolelle, joka nyt on mielestäni hyvä vaihtoehto. Kuvat oli tosi keltaisia ennen jälkikäsittelyä ja sitäkin halusin poistaa ja laittaa sinisempään ja kylmempään sävyyn. Oon itse ylpeä näistä :)

Haluisitteko muuten nähdä näistä ennen ja jälkeen kuvat?

Onko teillä käytössänne kolmijalka tai monopodi? :) Vai käytättekö joitakin muunlaisia konsteja kameran vakaamiseen kuvaus tilanteessa? 

Pilvinen iltapäivä

 Ryntäsin koulusta kotiin aika nopeesti, kun näin että aurinko pilkistää. Kun pääsin kotiin ja vaihdoin siinä vaatteet lämpimämpään, aurinko oli jo täydellisesti pilvien peitossa kun pääsen ulos lähtemään. Mutta se ei varmaan tule yllätyksenä. Itse olen huono kuvaaja pilvisessä säässä ja vielläkun päätin mennä synkkään metikköön. Pilvet ja puut aiheuttivat synkeempääkin synkemmän tunnelman.

Sain kuitenkin aika hyviä kuvia ja olin kotiin tultuani vähän yllättynyt. Kuvista tuli aika synkän näköisia ja yleensä yritän välttää tämän kaltaisia valokuvaus päiviä, mutta kun nykyään se aurinko paistaa niin harvoin, niin on pakko turvautua näihin ei aurinkoisiin päiviin. Mutta onneks harjotus tekee mestarin ja yritän harjoitella tätä varmaan kesään asti.

Ette varmaan arvaa kuinka paljon kuvia oon tän marraskuun aikana otellu! Voin sanoa että mun kone purusuaa kuvista, jotka on otettu marraskuussa. En tiedä mikä tässä synkässä marraskuussa viehättää. Kuollut luonto? Vaihtelevat säät? Vai se synkkyys? En tiedä. Tässä kuussa on varmaan vaikeuksia valita ne kuun parhaimmat kuvat.

Muistakaa viellä vastata kyselyyn sivun reunassa ja kiitos kaikille niille jotka siihen on vastannut :)!

Kiitos katseluista ja kommenteista! On aina ihanaa lukea teidän kommentteja ja varsinkin vastata niihin! Kiitos ♥

Mikä teitä viehättää tässä synkässä marraskuussa? Vai viehättääkö mikään?

Ennen ja jälkeen: luontokuvat

Editointi on yks tosi tärkeistä asioista kun valokuvataan. Nykyään on vaikka minkälaisia photoshoppaus kuvia ja silloin herää kysymys onko kuva enään valokuva vai graafinen taiteennäytös? Mikä on kuvan oikea tarkoitus? Onko se editoitu lumottu maailma mallin taakse vai malli itse? En ennen miettinyt tätä mutta joku instassa kyseenalaisti tätä samaa asiaa.

Oikeastaan itse olen kokeillut aivan hirveästi erinlaisia editoimis tyylejä ja oikeestaan nyt vasta lähi aikoina on tullut semmoinen olo, että tää tyyli mitä nyt editoin on yksi parhaimmista. Ja kun tuutte näkemään nämä ennen jälkeen kuvat, tulette varmasti huomaamaan, että editointi vaikuttaa myös luontokuviin erittäin paljon ja suosittelen lämpimästi jokaiselle editoimista! Itse nautin siitä melkein enemmän kun kuvien otosta, joten suosittelen.

Itse kuitenkin pyrin mahdollisimman luonnolliseen tulokseen. Värejen kanssa voin leikkiä, mutta mitään lintuparvea en rupea kuviini lisäämään, vaikka se voisi olla ihan hieno lisä johonkin kuviin. Silti haluan säilyttää kuvani jollain tavalla luonnollisina.

Eniten näiden kuvien julkaisemisessa pelottaa ne törkimykset, jotka tulevat sanomaan, että alkuperäinen kuva olisi ollut parempi. Oikeastihan siitä ei kannata välittää, mutta kyllähän se monen tunnin uurastuksen jälkeen ärsyttää, kun joku niin sanoo. Mutta aina pitää ottaa kritiikki kunnolla vastaan ja mennä tuulta päin. Pitää muistaa että editoitu kuva on aina parempi, sillä kuvia arvostaa enemmän niiden suuren työn takia! 

Kun menin näitä kuvia kuvaamaan oli aivan äärimmäisen synkkää ja ilman editointia, niinkuin näkyy kuvista olisi tullut pikemminkin tummia ja eikä niin katsottavia. Kiitos suomen sään ja olosuhteiden... ikinä en ole saanut onnistunutta kuvaa jossa ei tarvitse muuttaa mitään tähän aikaan vuodesta! Aina on synkkää ja aina sataa. Mutta toisaalta, pidän tästä tunnelmasta, varsinkin löydän valokuvattavaa erittäin helposti kuolleesta luonnosta. Luonnon värit mielyttää ainakin omia silmiäni todella paljon, sillä rusehtava/harmaa on aikas kiva väri yhdistelmä ja editoimalla siitä saa kauniin kullahtavan.

Olisinko tylsä jos puhun viellä kerran sijainnin merkityksestä? Kuvat on taas otettu kilometrin säteeltä kodin lähettyviltä. Ainoa asia mitä oikeasti valokuvaamisessa tarvitsee, ovat: jonkin näköinen kamera, mielikuvitusta ja vähän taitoa! Jaa että mikä taito? Jokaisella elää valokuvaus guru sisällä joka joskus haluaa puskea ulos kehosta. Rohkeasti ulos ja kuvaamaan!


Onko teille joskus sanottu, että editoidut kuvat ovat huonompia kuin editoimatta olevat?

VALOKUVAUS HAASTE: Halpa linssi, hyvä muotokuva.

Tässä postauksessa ajattelin vähän kertoa tästä haasteesta, minkä itse kokeillin ja kuvaillin 10.11.2017. Varmaan joku näkikin instagrammista, että tämmöistä olisi luvassa. Ja jos joku haluaa haastaa itsensä, tekemällä saman urhean teon kuin minä.

Sain oikeastaan ihan mahtavan idean tästä haasteesta, kun katselin vähän mun omia kuvia ja objektiiveja. Sitten tajusin että, mullahan on kaapissa sigman 70-300mm objektiivi, josta maksoin pilkka hinnan kesällä. En ole käyttänyt kyseistä objektiivia juuri ollenkaan, joten halusin haastaa itseni ja nähdä onko sillä objektiivilla oikeasti niin paljon väliä. Monesti sanotaan että, se kamera ei ole se tärkein vaan se minkä objektiivin siihen pistää. 

Objektiivi: Sigma 70-300mm f/4,5-5,6 DG macro canonille

Objektiivista maksoin 60 euroa ja sain kyseisen objektiivin käytettynä, uutena maksaa noin 135 euroa. Joten en edes maksanut puolta. Käytin objektiivia varmaan pariin otteeseen ja sitten oikeastaan luovutin, silla valokuvaaminen oli kömpelää ja hankalaa. Ja lähinnä käytin objektiivia luontokuvaamiseen, en muotokuviin.

Objektiivissa on myös kömpelö macro ominaisuus, joka täytyy painaa käyttöön objektiivista. Sen jälkeen objektiivia ei voi käyttää muilla kuin 200-300mm polttovälillä. Objektiivin macro suurennus suhde on 1:2, joten jotkut valokuvaajat, eivät laske sitä oikeaksi macroksi. Objektiivissa ei ole tärinänvaimennusta. Objektiivi sopii myös täyskennosiin kameroihin.

70-300mm polttoväli on täydellinen muotokuvaukseen, ja sen takia objektiivi sopii tähän mainiosti, jos ei oteta huomioon muita negatiivisa asioita. 

Olen omistanut monta halppis objektiivia ja voin sanoa että tämä objektiivi oli kaikista huonoin ja ei käytännöllisin objektiivi. Myös objektiivin rakenne ja ulkonäkö oli kaikista halvin ja rumin. 

Alku oli erittäin kivinen ja vaikea. Objektiivi oli aika painava, verrattuna mun päivittäiseen käyttö objektiiviin. Zoomi pidensi objektiivia todella paljon, sillä halusin pitää polttovälin 150-300 saadakseni kunnon bokehn ja kivan taustan ja kun objektiivi pidentyi, myös tärinä oli pahempi. 

Alussa tarkentaminen oli todella hankalaa, sillä objektiivin automaatti tarkennus oli niin hidas että jouduin heti alettua kuvaamaan vaihtaa manuaaliin. Sen lisäksi kuvissa piti säädellä valoisuutta koko ajan Ja kun sanon koko ajan, tarkoitan sitä, ja milloin kuva oli ylivaloittunut ja milloin alivaloittunut. Aikalailla jouduin käyttämään kameran live tilaa ja muutenkin oli todella kömpelöä olla Riinasta monta metriä kaukana. Itse olen tottunut 60mm tai 50mm polttoväliin joten olen yleensä lähellä mallia.

Aikalailla varmaan puolentunnin kuvaillun jälkeen, mulle alko tulee semmonen "ahaa, näin kannattaa toimia kun on tää polttoväli". Oivalsin aika paljon siinä samalla. Aina tarkistin live tilan, ettei kuvista tule liian alivalottuneita. ja miltä etäisyyksiltä kannattaa kuvata. Varmaan oli Riinalle aikamoinen yllätys kun olin aika hiljaa, koska se oli niin hankalaa saada juuri sellainen kuva minkä itse halusi. Oikeastaan tässä kohtaa tajusin laittaa aukon f/5,6 koko ajaksi, sillä aukon vaihtelu aiheutti myös ylivaloisuutta.

Ilma suosi meitä, ja oli niin kaunista kokoajan. Päätettiin lähteä heti kun mun koulu loppui ja sen takia meille jäi tosi paljon aikaa ottaa kuvia, tuolla auringon paisteessa. Ilma ei ollut kylmä, eikä liian lämmin. Eikä myöskää ollut hirveä tuuli. Ja aurinko oli kauniisti laskemassa ja päästiin aikalailla goldentimen aikaan kuvaamaan. Olosuhteet oli täydelliset.

Prisman käyttö oli tosi hankalaa, varsinkin kun yritti sitä prismaa tunkea siihen ison putken eteen :D! Oli kyllä aivan mahdotonta ja vaikka kuinka yritin niin prismaa en voinut käyttää. Mutta onneksi, mulla oli muitankin juttuja kun prisma, esim. timantti koru oli 100 kertaa parempi väline tässä hommassa. Sain ihan nättejä sateenkaareja noihin kuviin ja vähän persoonallisuutta, mutta ei. Senkin kanssa luovutin aika äkkiä. 

Halusin myös koittaa vähän eri kulmia ja materiaaleja, joten löydettiin tommonen verkkoaita, johon sitten ajattelin että otan aidan toiselta puolelta Riinasta kuvia. Ehkä mun yritykset eivät onnistuneet ihan täydellisesti. Mutta hyvähän se on aina yrittää kaikenlaista, jos vaikka onnistuiskin :D Suosittelen kyllä kaikille tätä kokeillua ;)

Riinan kanssa piti oikeastaan lopetella jo, mutta sitten se aurinko oli aivan todella kaunis. Eihän me voitu lopettaa siihen vaan mentiin sitten ottamaan viellä parit loppu kuvat tuohon läheiselle jalkapallo kentälle. Olin melkein toisella puolella kenttää välillä ottamassa Riinasta kuvia, sillä halusin käyttää objektiivin isoimpia polttovälejä. Tärkeintä oli kuitenkin että haaste oli haastava, mutta meillä oli kuitenkin hauskaa. 

Haasteesta viellä lopuksi

Tässä huomaa että kuinka paljon se objektiivi vaikuttaa siihen kuvaamiseen ja kuvan laatuun. Mutta ehkä kuvan tarkotus ei muutu ja kuvista tulee aika hyviäkin. Tärkein on itse malli ja valokuvaaja. Valokuvaaminen oli vaikeampaa kun yleensä, mutta silti piti muistaa että hinta-ero mun normi objektiivissa ja tässä on yli 400 euroa. Olen kyllä todella tyytyväinen kuvien tuloksiin! Odotin että kuvista tulisi todella huono laatuisia ja ei niin kivan näköisiä, mutta tässä nämä nyt on ! Hienot kuvat!

Eniten olin ilonen siitä että mun ennakkoluulot tuohon 70-300mm polttoväliin poistuivat ja aloin harkitsemaan vähän kalliimpaa 70-300mm putkea, jossa on tärinänvaimentaja. Mutta silti en usko että aloittaisin käyttämään tuota Sigman 70-300mm objektiivia jatkossa päivittäin, sillä kuitenkin omaan tyyliini sopii pienempi polttoväli.

Mallina toimineen Riinan instagram: @riinarauhamäki

Onko sulla kaapissa jotakin halppis objektiiveja tai heräte ostoksia? 
Jos on niin haasta ihmeessä itsesi ja laita vaikka kommenttia ja linkkaa sun blogi ;)!